Suomeksi  /  In English
Etusivu Brita Kotala
EnglishSuomi
Brita Kotala

 

brita kotala.jpgSalaaminen on taaksejäänyttä elämää. Häpeä ja ahdistus väistyivät Jumalan rakkauden tieltä. Nyt syömishäiriöstä kärsinyt Brita Kotala lohduttaa toisia kärsiviä.

     Brita Kotala sairastui syömishäiriöön neljätoista vuotta sitten. Siitä lähtien ahdistus on ollut hänen kumppaninsa kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa.

    Opiskeluaika, naimisiinmeno ja kahden tyttären syntyminen. Kaikki tämä on tapahtunut kuin sumussa. Moni muisto on kadonnut sen tärkeimmän - ruoan - varjoon.

   -Nyt ollaan jo voiton puolella, Brita huoahtaa ja rapsuttaa   15-vuotiaan lämminverisen, Wiken, turpaa.

Amerikanranskalainen ravuri on ollut hänen omistuksessaan kolmisen vuotta. Yhtä kauan Kotalat ovat asustelleet omassa talossaan, Kuortaneen rauhallisissa maalaismaisemissa. Laitumella Wiken seurana astelee myös Ruotsista tuotu poni, Ceisir.

-En olisi jaksanut ilman hevosia. Ratsastan kaksi kertaa viikossa, kesällä jopa enemmän. Luonnossa saan kuunnella kavioiden kopsetta ja antaa ajatusten vain olla, Brita kertoilee.

Hevoset tuntuvat tietävän, kuinka rakkaita ne ovat omistajalleen. Wikke on kantanut Britaa selässään silloin kun nuori nainen on kokenut sisimmässään suurta yksinäisyyttä. Syömishäiriö puhkeaa.

Lääketiede määrittelee syömishäiriön sekä ruumiin että psyyken sairaudeksi. Tavallisimmillaan siihen sairastuu noin 12-20–vuotias nuori. Britan oireet alkoivat seitsemännellä luokalla.

Useat nuoret yrittävät muokata vartaloaan lisäämällä liikuntaa ja vähentämällä syömistä. Minäkin yritin, mutta suhteellisuudentajuni katosi täysin. Muutaman vuoden kuluttua päivittäiseen ruokavaliooni kuului enää näkkileipä, Brita pyörittää päätään.

Jos hän voisi valita uudelleen, niin teini-iän ensimmäinen laihdutuskuuri jäisi aloittamatta. Kolmetoistavuotiaan tytön kiinnostuksen kohde pitäisi olla jokin muu kuin kylpyhuoneen nurkkaan asetettu henkilövaaka.

Brita sairasti anoreksiaa koko yläasteiän. Sitten hän alkoi opiskella elintarvikealaa.

Ammattikoulussa tauti muuttui bulimiaksi. Saatoin ahmia pellillisen pizzaa ja piilottelin suuria karkkivarastoja, Brita muistelee.

Syömiseen liittyviä ongelmia pidetään usein naisten juttuna. Todellisuudessa niistä kärsivät myös pojat ja miehet, vaikka murrosiän mukanaan tuomat kehonmuutokset herättävätkin juuri tytöissä herkemmin pelon lihomisesta. Myös kulttuuri ja mediakasvatus vahvistavat solakkana pysymiseen liittyviä paineita.
Surullinen tosiasia on, että poikien ja tyttöjen vartalot määrittelevät yhä enemmän sitä, kokevatko he itsensä arvostetuiksi vai eivät, Brita harmittelee. Häpeää ja fyysisiä oireita

Sairastunut kärsii vääristyneestä minäkuvasta ja heikosta itsetunnosta. Näin oli Britallakin. Hän piti itseään isokokoisena tyttönä. Jos joku moitti hänen ulkonäköään, se sattui. Mutta positiivinenkaan palaute ei tuntunut hyvältä.

En uskonut kehuja vaan koin ne pään aukomisena, Brita tunnustaa.

Terveen ihmisen on vaikea ymmärtää syömishäiriöön liittyviä hurjia oireita. Anorektikko ei koe ansaitsevansa ruokaa, bulimiaa sairastava taas syö ja oksentaa, syö ja oksentaa. Häpeä ja sairauteen usein liittyvä syvä masennus estävät puhumista ja avun hakemista. Aina sairastunut ei edes ymmärrä olevansa sairas. Salaamisen takia tarkkoja tilastoja syömishäiriöisten lukumäärästä ei ole olemassa, Brita selittää.

Hoitamaton syömishäiriö johtaa vakaviin seurauksiin. Anorektikon elimistö kuivuu ja häntä uhkaa menehtyminen. Bulimian oireet sekoittavat nestetasapainon. Tästä aiheutuu rytmihäiriöitä ja huimausta.

Myös purentakalusto ja ääni ovat suuhun kulkeutuvien vatsahappojen takia vaarassa.

-Oksentaminen on mataloittanut ääneni ja kuluttanut kulmahampaitani. Hammaslääkärit ovat ihmetelleet, millainen narskuttelija oikein olen, ongelmastaan vaiennut Brita huokaisee. Läheiset kärsivät.

Jatkuva valehteleminen on raskasta. Kun Brita asui vanhempiensa luona, hän kertoi aina syöneensä kavereiden kotona. Kylässä piti valehdella toisinpäin.

Bulimian puhkeaminen tuotti lisää päänvaivaa. Ruoka piti saada pois vatsasta ennen kuin se ehti sulaa.

-Kätkin sairauteni jopa aviomieheltäni, Mikolta. Ensimmäisen raskauden aikana murehdin yksikseni syntyvän lapsen terveyttä.

Onneksi Karoliina, 7, oli terve tyttö. Huojennuksen tunne ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Vaativa arki söi nopeasti tuoreen äidin voimat.

-Hain apua, mutta vieläkään en kertonut syyksi syömishäiriötä vaan masennuksen. Mielialalääkkeistä ja psykoterapiasta ei ollut apua.

Eräänä päivänä Mikko yllätti vaimonsa aterian jälkeen oksentamasta. Brita ajoi Mikon tiehensä eikä asiasta puhuttu jälkeenpäin mitään.

Syömishäiriöisen auttaminen onkin usein vaikeaa. Läheiset ovat neuvottomia. Huoli korventaa sydämiä, mutta syyttelyä, vaatimista ja vahtimista pitäisi välttää. Ne vain pahentavat tilannetta.

Mitä omaiset sitten voivat tehdä?

Brita mukaan välitön hengenvaara, kuten kuivuminen vaatii sairaalahoitoa. Muutoin omaisten tärkein tehtävä on kuunnella, tukea ja rakastaa. Olisi hyvä, jos he voisivat purkaa oman hätänsä jollekin muulle kuin sairastuneelle.

Brita on pohtinut paljon tyttäriensä tulevaisuutta. Hän toivoo, että Karoliina ja neljävuotias Milla pääsisivät aikuistumisestaan äitiään helpommalla.

Yhdistykset auttavat.

Britan olo helpottui syksyllä 2007 kun hän alkoi käydä syömishäiriöisille tarkoitetussa vertaistukiryhmässä. Toiminnan pohjana on yhteinen kokemustieto. Vertaistukiryhmien kautta sairastuneelle ja hänen läheisilleen tarjotaan välitöntä tukea.

-Rehellisyys oli merkittävä askel, jota voin suositella myös toisille. Vertaistukiryhmiä löytyy useilta paikkakunnilta. Niistä saa tietoa lehtien järjestöpalstoilta ja internetistä.

Vapaaehtoistoiminta sai Britan vakuuttuneeksi siitä, että tätä työtä kannattaa tehdä. Nykyään hän toimii itse vertaistukiryhmän vetäjänä. Kohtalotovereiden hätähuudot ovat tapaamisissa voimakkaasti läsnä. Moni sairastunut harkitsee jopa itsemurhaa kun voimavarat hupenevat.

-Kuuntelemiselle on paljon tilausta. Tilanteiden purkamisessa auttaa vakituinen työpari, Brita täsmentää.

Syömishäiriöiden tunnetuksi tekemisellä pyritään vähentämään sairastuneiden tuskaa ja ulkopuolisten epäluuloja. Brita peräänkuuluttaa myös sairauden läpikäyneiden ihmisten hyödyntämistä terveydenhuoltojärjestelmässä. Tätä kautta voitaisiin ehkä antaa syvällisempää apua myös niille, jotka kokevat, että julkisen sairaanhoidon puolella heitä ei kukaan ymmärrä.

Brita suunnittelee kouluttautuvansa tulevaisuudessa lähihoitajaksi ja vierailevansa kouluissa kertomassa syömishäiriöstä ja sen hoidosta.

-Haluaisin vakuuttaa nuorille, että jokainen kelpaa juuri sellaisena kuin on.

Jumala on nyt Isä.

Hengelliset asiat ovat Britalle tärkeitä. Hän tuli uskoon pikkutyttönä, mutta ajautui alamäkeen murrosiän myötä. Jumala löytyi uudelleen eräänä tuskaisena yönä.

-Olimme vielä seurusteleva nuoripari kun menimme Mikon kanssa tapaamaan uskovaista siskoani. Oli ihanaa, kun sain laittaa asiani kuntoon ja Mikkokin otti Jeesuksen vastaan, Brita kertoo.

Tasapainoista ja helppoa uskonelämä ei ole vaikeuksien keskellä ollut. Lankeemuksia on tullut, mutta Brita iloitsee siitä, että hän on oppinut hiljalleen ottamaan vastaan Jumalan hoitavaa rakkautta. Tällä hetkellä Kotalat kuuluvat Kuortaneen helluntaiseurakuntaan.

-Jumalasuhteeni joutui remonttiin vuoden 2007 keväällä, kun isäni kuoli. Ensin sisälläni kuohahti viha. Miksi tämä tapahtui juuri minulle, Brita tunnustaa ajatelleensa.

Läheisen ihmisen poismeno pakotti miettimään elämän rajallisuutta ja kuoleman jälkeistä elämää. Surutyön myötä Brita löysi lopulta lohdutuksen. Jumalasta tuli Isä, joka kulkee joka hetki hänen vierellään.

Paranemisen aika

Brita kokee, että tuska on nyt poispyyhkäisty. Hän ei enää häpeä vaan puhuu siitä, minkä uskoo todeksi.

-Haluan lohduttaa kärsiviä ihmisiä. Kenenkään ei tarvitse olla yksin. Vierellämme on rakastavia lähimmäisiä ja todellinen, Kaikkivaltias Jumala.

Britalla on Taivaan Isästä muutakin kerrottavaa.

-Istuin Seinäjoen helluntaikirkossa helmikuussa 2008. Julistaja kehotti ihmisiä laittamaan kätensä sen ruumiinosan päälle, jossa heillä on sairautta. Minulla oli rytmihäiriöitä, joten kosketin sydäntäni, Brita selittää.

Seuraavaksi julistaja koki, että joku kuulijoista parantuu syömishäiriöstä ja voi ruveta nauttimaan ruokailusta. Brita ajatteli, että kysymyksessä on joku todella onnekas. Samassa hän huomasi hikoilevansa ja tunsi lämpimän aallon huuhtovan itseään.

-En osannut ajatella, että Pyhä Henki on juuri minun ylläni. Mutta seuraavana aamuna havahduin, kun söin enkä tuntenut lainkaan ahdistusta. Olen testannut asiaa useaan otteeseen.

Jumalan tekemä ihme lämmittää Britan mieltä. Realistisena naisena hän tietää, että itsetunnon uudelleen rakentuminen ja minäkuvan syvällinen tervehtyminen vaativat paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Mutta odottaminen ei himmennä iloa. Matka kohti eheyttä on viimein alkanut.

Tämä kertomus on ilmestynyt Hyvässä Sanomassa numerossa 5/ 2008.